Viime blogauksesta on kulunut jo niin paljon aikaa etten muista kuinka paljon aikaa siitä edes on kulunut, mutta nyt taas pientä päivityksenpoikasta. Täytyy yrittää jatkossa olla vähän aktiivisempi vaikka vaan oman itsensä takia (on hauska katsoa mitä on muutama vuosi sitten kirjoitellut blogeihin), mutta ongelma on enimmäkseen se, että suurin osa mun elämän kohokohdista jotka katson raportoinnin arvoiseksi, liittyy yleensä koiriin suoraan tai välillisesti. Ne jutut taas sitten menee suoraan koirien blogiin. No, katsotaan!

Joka tapauksessa, täten olen muuttanut. Minä joka vannoin etten ikinä muuta kerrostaloon enkä varsinkaan Helsinkiin, olen nykyisin helsinkiläinen kerrostaloasuja. Kesällä tapahtui oli oikea elämän remontti, meni vaihtoon koti ja mies ja ensi kevääseen mennessä olisi tarkoitus vaihtaa työkin uuteen.

Mutta siihen kotiin! Neliöitä löytyy 43,5 + parveke, eli oikein hyvin tilaa minulle, koirille ja liskoille. Yksiön jälkeen luksusta, kun on makuuhuone erikseen. Muuten alkaa pikkuhiljaa olla valmista, mutta lamput ja verhot menevät vielä vaihtoon, ne ovat edellisen asukkaan jäljiltä täällä. Lisäksi atk-pöytä oli täällä jo muuttaessani, ja senkin aion vaihtaa uuteen kunhan rahatilanne sen sallii. Ja matotkin pitäisi hommata, sekä laittaa taulut seinille…

Haluaisin mustapunaiset verhot ja matot, vinkata voi jos löytää jostain kivan näköisiä, itse en ole oikein vielä ehtinyt etsiä kun tässä on painettu duunia, treeniä ja muuttoa hikihatussa ja parit tuparitkin pidetty. Ja tosiaan viimeinen muuttokuorma saapui viime keskiviikkona eli aikamoisella tahdilla tässä on laitettu asioita kuntoon.

Mutta tältä se nyt näyttää:

Olohuone

toinen kuva.

Makuuhuone.

toinen kuva.

Keittiö
null

Eteinen ja sen ihan helvetin ruma lamppu. Naulakko.

Parveke.

 

Kylppäristä en ottanut kuvaa koska siellä on rumat oranssit kaapit!

Pitkästä aikaa.

Heräsin ensimmäistä kertaa klo 7.25 jolloin ruokin koirat ja käytin ne ulkona, mutta koska oon ollut kipeänä niin päätin mennä vielä takaisin nukkumaan jos sais selätettyä tän taudin ja jaksais treenata. Heräsin sitten kymmeneltä, puin päälle, pakkasin roinat ja puoli yhdeltätoista lähdettiin kohti agilityhallia pikkusiskon ja Capon kanssa. Luna meni mun isän luokse kattomaan telkkaria, sen mielestä päiväuniaikana ei pidä hosua ja mun ja Capon noustessa sängystä ja alkaessa puuhastella se vaan siirtyi sängystä sohvalle ja jatkoi unia.

Klo 11-12 oli vapaatreenivuoro hallilla, tehtiin ensin rataa ja sit lopuksi keinua ja A:ta. Keinussa ei mitään probleemaa, menee tosi hyvin, mut A:n kans täytyy viel tehdä vähän töitä koska jos Capo menee sen vauhdilla niin se ei kerta kaikkiaan pysty pysähtyy kontaktille vaan liukuu sen yli maahan asti, ei siis hyppää yli ja esimerkiksi kisoissa siitä ei tulis virhettä mut enivei. Täytyy reenaa että se oppii ite säätelee vauhtiaan niin että se voi mennä täysiä ylös mutta laskeutua sit niin että pystyy pysähtymään kontaktille. Oli kuitenkin tosi makee treeneissä, melko pimeä halli pysäytettyjen kuvien ottamiseen joten kuvat on mitä on mut tässä nyt kuitenkin jotain.

Lähdettiin hallilta joskus 11.50 tjsp, ja ajettiin hakemaan Myllypurosta yksi koiraloukku kun siellä käynnissä ollut koiran etsintä oli edellispäivänä loppunut. Ennen loukun purkamista treenasin Capon kanssa vähän loukkuun menoa, ensin niin ettei se ollut viritetty ja kerran niin että loukku laukesi, ja sit sen jälkeen taas ilman astinlautaa. Capon mielestä loukku oli kiva juttu!

Loukun purkamiseen ja autoon kantamiseen meni vajaa tunti, koska tuossa metikössä oli niin kivat kalliot ja muuta niin kävin hakemassa kameran autosta (edellinen kuva on otettu kännykkäkameralla) ja otin vielä muutaman kuvan El Captainista.

Abt klo 13 lähdettiin ajamaan kotiinpäin, Capo sai taas metsästä tultua uuden verkko-BOTinsa päälle ja nukkui onnellisena kotimatkan pikkusiskon sylissä. Kuva taas kännykkäkameralla kun otin ajaessa.

Puoli kahdelta oltiin kotona, olin unohtanut eilen laittaa koirille ruoat sulamaan joten laitoin ne, ja kahden jälkeen menin suihkuun. Miksi meidän kylppärissä yhtäkkiä kaikki oli pinkkiä?

Suihkusta tultua lepäiltiin hetki koirien kanssa soffalla ja kolmen jälkeen laitoin pikaruokaa eli kanapastaa, pehmeän pippurisia kanasuikaleita, makaronia, Viola Kolme pippuria -ja Valkosipuli -tuorejuustoja, kaikki iloisesti sekaisin keskenään.

Neljän jälkeen oli koirien aika saada ruokansa kun Luna oli kauniisti kerjäämättä. Broilerin sydämiä ja lisukkeet.

Viiden aikoihin alkoi aurinko paistaa muutoin sateisen päivän jälkeen, ja siitä innostuneena avasin vähäksi aikaa terassin oven tuuletuksen takia, ja sain jonkun siivousinnostuksen. Siispä keittiön tiskivuoren kimppuun.

Kuudelta lähdin koirien kanssa metsälenkille. Kukaan ei jaksanut keskittyä kuvaamiseen, en minä eikä koirat kun oli niin mukavaa metsässä, ja se kyllä näkyy…

Oltiin kotona takaisin tasan klo 19.00 ja heitin toisen koneellisen pyykkiä koneeseen, tällä kerta pesuun pääsi treeni- ja lenkkitakki.

Seuraava siivottava olikin sitten Capo, joka ei ollut ajatuksesta yhtään niin innoissaan.. Sapseli on onnistunut kahdessa viikossa saamaan itsensä ihan kauhean näköiseksi, on ollut niin paljon hommaa etten oo ehtinyt sitä trimmata vaan oon vain kammannut sen verran naama- ja jalkakarvat ettei oo ollut takkuja, ja nyt oli sit pakko ajella ja siistiä se. Kuten näkyy niin hirveeltä näyttää, kuvaa otettaessa ajeltu korvat ja rinta, muuten ihan vaiheessa.

Sit kun oltiin vähän lisää ajeltu ja leikelty ja nypitty Caposta karvoja ympäri ämpäri ja kello oli yli yhdeksän niin oli imuroimisen aika. Kiitos Luna karvoista <3

Kymmenen ja yhdentoista välillä liskojen ruokinta. Koska oli vielä vähän siivoaminen kesken niin ne sai jauhiksia ruokakuppeihinsa, näin muuten seuraavana yönä jauhiksista ja jättijauhiksista unta jossa ne valtas mun kodin ja pihan ja pelkäsin kuollakseni että ne syö mut elävältä.

Yhdentoista aikaan mentiin sänkyyn lukemaan kirjaa, samalla tekstailtiin vähän Jonin kanssa joka oli reissussa. Kuvassa myös mun ihana kirjanmerkki!

Miksulla oli vaikeuksia kun oli tullut välipäiviä tän haasteen toteuttamiseen niin senpä kunniaksi on otsikkokin ihan Miksun itse muotoilema. Niin perkele.

Aloin pelätä tulipaloja ollessani 6-vuotias esikoululainen kun vuosi aiemmin valmistuneessa koulussani järjestettiin vähän useammin pelastusharjoituksia tulipalotilanteessa. Pelkäsin mm. öisin että meidän takka joka oli ollut illalla ”päällä”, sytyttäisi talon palamaan ja sitten mun kaikki tavarat jäisi sinne. En oo koskaan pelännyt niinkään et ite kuolen liekkeihin, vaan että en esimerkiksi saa mun eläimiä ulos ja että menetän mun tavarat. Koska kiinnyn myös tiettyihin tavaroihin aika lailla.

Ainiin se kuvakin.

 

 

 

En osannu oikeesti päättää joten laitan tähän vaan jonkun mikä on hyvää!

En jaksa alkaa listata kaikkia maailman tulevaisuuden tavoitteitani mitä haluisin tehä koska niitä on 3059348590 mut tän hetkiset jotka on ekana mielessä:

Nukkua, jos ette tajunneet.

Pitää pirskeet joissa on myös Hakkarainen. Noi kuvan mukaiset synttärit oli varmasti mun elämän parhaat synttärit.

 

Tommonen mut ilman tomaattia. Ciao Caffe <3